Kadulla
tupruttaa pumpulia
Vastapäinen
ruskea tiiliseinä
On yhtä
elävä kuin kuka tahansa
Istun
vihreässä tuolissa
Tiukasti
napitettuna kylmyyttä vastaan
Tiedän
ettei sydämeni hiljene
Enää
milloinkaan
Rakkauden
haava, compunctio cordis
Kuinka
punainen ja kirvelevä se on
Kuinka
suloinen elämä
Joka ei
mitään enää peitä
Ovet
aukeaa
Olet
tehnyt minusta vahaa
Ylhäältä
laskeutuu käsi
Ikuiseksi
sinetiksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti