perjantai 14. joulukuuta 2012

Uni unelmasta

Kuin vastasyntyneen ihonpinta       
vaalea jouluomena                                                                              
on sydämesi arka ja armoilla                                                             
kun nouset koululaisbussiin
kolmattakymmentä kilometriä kirkolle
 
Ovessa kuollut muusikko ja ovi kiinni
aikuiset eivät halua muistella
vaikeimpasi karistetaan kuin painajaiset
päivien turhaan työhön                                        
vain piippusuiset antavat oikeuden tuntea                    
                                                                                                                                   
Työnnän sinua kultaisissa ostoskärryissä
marketin takana                                                                                               
olet jättänyt taaksesi jokaisen itkemättömän vuoden         
rakennamme valtavaa temppeliä                                             
se tulee valaisemaan puoli kaupunkia                                        
                                                                                                                   
Herään siihen ettei puhelin soi
                                                                                                                               
Niin kauan kuin olet poissa                                                     
vaellan kuoleman laaksoissa       
kupeitasi kaivaten                                                                                  
pimeys tullut tuttavaksi
jolle pistän jo nahkeaa kättä

Ei kommentteja: