"Arkitodellisuus on ihmiskunnan kaikkien jäsenten yhteinen pelilauta, kaiken inhimillisen kanssakäymisen perusta. Periaatteessa sitä voidaan koota millaisista palasista hyvänsä, kunhan asiasta sovitaan yhdessä. Helpointa kuitenkin on käyttää neliön muotoisia palasia, koska ne sopivat täydellisesti yhteen ja muodostavat siten aukottoman kokonaisuuden.

Jokaisen käteen toki osuu joskus toisenlaisiakin palasia, mutta pelilauta pitää rakentaa tarkasti standardia noudattaen, mikäli haluaa välttyä ongelmilta koko muun maailman kanssa."

-Ella Milana-

Kesätauko

Olen kirjoittanut, mutta en ole halunnut julkaista täällä mitään. Mökille lähteminen avasi heti uusia merkityksiä ja näkökulmia tuttuihin asioihin. Teen tärkeitä oivalluksia, unien tunteet tuntuvat vahvemmilta kuin koskaan...Mutta julkinen masturbaatio on vähän kuin espanjalainen jalkapallo: tehokasta, mutta tylsän itseriittoista.

Ehkä kirjoittaisin, jos minun tarvitsisi todistella itselleni jotain. Luulen, että vastustajia on tällä hetkellä sen verran vähän, että voin pitää tauon.

Rahalla saa

Eläväisiä kuvia. 

Menimme jumppasalille odottamaan. Nuori, paksuluinen nainen tuli salista pyöräilysortseissa ja Atro tarjosi viittä euroa. Nainen vei hänet oven taakse, vyö kilahti. Siinä meni korkeintaan puoli minuuttia. Kun olimme ulkona, A kertoi, että nainen oli ollut tyly ja kylmä. Arvostellut arkoja kohtia. Luin ulko-ovesta, että kyseessä oli Rauhan Sanan, lestadiolaisen järjestön, jumppasali.

Kun akuutit tarpeet oli hoidettu, lähdimme katsomaan hänelle asuntoa. Ensimmäistä en oikein muista, mutta varmaan se oli liian kallis. Toisen ympärillä oli hieman omituinen tunnelma. Oli aurinkoinen päivä, ihan hiljaista, pihalla oli vanhuksia. Asunto oli ehkä kolmannessa kerroksessa. Vanha pariskunta esitteli sitä. Se oli äärimmäisen siisti ja ilmeisesti se vuokrattiin ainakin osittain kalustettuna. Olohuoneessa oli erikoisenmuotoinen leveä divaani, joka oli suunniteltu kahdelle. Se oli maassa ilman jalkoja ja kulmat olivat persoonalliset, selvästi huippusuunnittelijan uniikkiluomus. Siitä kelpaisi katsoa televisiota, joka oli tavallinen reilunkokoinen plasma. Keittiö oli iso ja siellä oli työskentelypöytiä monella sivulla. Yksi taso oli suunniteltu niin, että iltapalaa valmistettiin seisoen portaissa eri askelmilla. Minä siinä einehdinkin. Pöydälle oli jätetty tanko laadukasta salamia. 

Ruokapöydälle puolestaan oli laitettu huonekasveja, joissa vilisi punkkeja. Se oli ilmeisesti kuitenkin yksiö, vaikkakin kaksikerroksinen. Alakerrassa, jonne mentiin puuportaita, oli vain eteinen ja ulko-ovi. Vuokrapyyntö oli korkea, kaksi tai kolme tonnia. A ei tietysti ollut aikeissa vuokrata niin kallista asuntoa, mutta jäimme sinne vielä, kun omistajat, asunnossa asunut vanha pari, olivat lähteneet. Minä katsoin uutta suomalaista elokuvaa divaanilla. Se oli raflaava ja mielenkiintoinen, jonkinlainen urbaani trilleri ehkä, joita Suomessa ei ollut tehty paljon. Vaikutti JP Siilin tyyliseltä ohjaukselta. Atro oli nähnyt pätkän aiemmin eikä osallistunut katsomiseen. Pääsin loppupuolelle asti, kun A alkoi vaatia, että asunnosta oli lähdettävä. Siellä ja koko talon ympärillä oli hänen mielestään uhkaava tunnelma, kieroutunut. Hän myös pelkäsi, että joku tulisi. Olisin halunnut katsoa loppuun, mutta vastaväitteitä ei hyväksytty. Emme uskaltaneet käyttää hissiä, kun siellä selvästi oli joku. Juoksimme portaita alas pelko kurkussa. Pois oli päästävä, ja pääsimmekin.

Tie kulki metsäreittiä. Metsässä tuli vastaan rikollinen, joka osoitti meitä kahdella aseella, oli ryöstöaikeissa. Atrolla oli paljon rahaa päällä, oli ehkä varannut takuuvuokran käteisenä. Rosmo oli kuitenkin amatööri ja sain väännettyä häneltä pitkäpiippuiset tuliluikut pois käsistä. Miehen takin alta tursusi varastettuja tavaroita. Olisimme varmasti korjanneet ne omaan talteen, mutta juuri silloin poliisiauto kaartoi paikalle. Rikollista olikin etsitty. 

Minä itse taisin muuttua vapaalla olevaksi poliisiksi. Olin kai siirtynyt elokuvaan, jota olin katsonut. Elin viimeisiä kohtauksia, jotka olivat jääneet näkemättä. Konstaapeli sanoi, että juttua tulisi tutkimaan kollega, jonka kanssa minulla oli huonot välit. Kaikki nauroivat, sillä se tyyppi tekisi elämästäni hankalan, yrittäisi varmasti vierittää syytä minun niskaani. Paikalla oli myös raikkaalta näyttävä teinityttö, joka puhui sokerista ja samanikäinen poika, joiden välillä vaikutti viriävän romanssinpoikanen. Ehkä he olivat muita varkauden kohteeksi joutuneita, todennäköisemmin kuitenkin pelkkiä ohikulkijoita. Miten elokuva päättyi, sitä en tiedä. Ainakin pääsimme keskikaupungille. Miten uni päättyi, ehkä se oli siinä vaiheessa kokonaan sama asia. Joka tapauksessa kaikki jäi kesken, kun Mikael-setä alkoi paasata radiossa. Päivä vaikutti heräämisen väärtiltä.

Menit

Illan vai aamun valo

kesä kuin uni

tuuletar hivelee poskia

varikset raakkuvat

katoilla tanssivat haamut

joita ei ole

Katu hengittää hiljaa

pirteänä odottaen askeleita

toivon miekka lävistää sydämen

niin että päätän käydä nukkumaan

huomenna kirjoitan kaiken

Savussa ja metelissä

on Doloresin hiuksia

juhlat joihin en osallistunut

ovat päättyneet

ja uudet alkamassa

myskintuoksuisina kuvina

Raivotar makaa letkuissa

toisessa kaupungissa

ja hotellien käytävillä

parit rakastuvat uudelleen

huulet ahnaina

janoavat elämää

Tämä kaikki on kuin huokaus

maailman palleasta

autot ovat toistensa sisässä

pelkkää rautaromua

joka sataa sisään

hatariin huoneisiin

Minä muistan totuudet

kuin paremman raamatun

ja ajattelen sitä, mikä katosi

ohitse kuin tähdenlento

enkä osaa enää rukoilla