Luotan merkkeihin.
Jo pian muuton jälkeen koin nämä kulmat mieluisimmiksi, missä olen elämäni aikana asustellut. Se taisi olla joku arkinen aamuyö, kun juoksin koiran kanssa tyhjän Taka-Töölön läpi ja koin sillä hetkellä olevani aika oikeassa paikassa. Mitä tulee merkkeihin...Halusin lukea jonkin näille seuduille sijoittuvan romaanin, joka osuisi mielellään lähelle nykyaikaa. Niinpä ajattelin lukea Kjell Westön Leijat Helsingin yllä, joka kai sijoittuu Munkkiniemeen. Luultavasti törmäsin ensin Westön toisesta romaanista tehtyyn filmatisointiin...Mutta edelleenkään en näköjään pääse itse asiaan.
Noin viikko sitten kirjaston bestseller-hyllyssä nökötti Claes Anderssonin tuore aikalaisromaani. Takakannessa luki, että Anderssonin oloinen mies tuijottelee ulos meilahtelaisen asunnon ikkunasta. Saman tien oli selvää, että tämä oli merkki ja vastaus: Westö saa jäädä.
Unten antamiin merkkeihin luotan enemmän. Olin unessa Haadeen porteilla ja se oli seuraava tai sitä seuraava ilta, kun törmäsin sattumalta novelliin, jossa puhuttiin Lethestä, Haadeen läpi virtaavasta joesta. Kaiken lisäksi novelli oli erinomainen. Se kertoi harvinaisesta sairaudesta, jossa altzheimerin tavoin unohtuu menneisyys, mutta tässä tapauksessa se korvautuu tiedolla tulevaisuudesta. Ihmisen muistot kulkevatkin toiseen suuntaan, kaukaa tulevaisuudesta kohti nykyisyyttä haalistuen ja oheten matkalla...Taas minä jaarittelen enkä ehdi lukea tänä yönä ensimmäistäkään sivua saman kirjailijan uusimmasta romaanista.
Minulta melkein kiellettiin psykologiset trillerit, ainakin väsyneenä tai krapulassa, sillä menin eräästä numeroelokuvasta aivan sekaisin ja aloin laskea yhteen kaikkea mahdollista itseeni liittyvää, saisinko summaksi tietyn luvun. Elokuva tuntui tutulta, vaikka en ollut nähnyt sitä aiemmin. Kuin olisin itse sen kirjoittanut. Lopussa alkoi soida aavemaisesti yksi minun suosikkikappaleistani, tuttuakin tutumpi. "Hello neighbour", minulle kuiskailtiin.
Löysin numerokoodilla Mooseksen kirjoista minulle kohdistuneen selvän viestin. En tiedä, uskallanko olla paastoamatta vuorokautta helmikuun 9. päivä. Muuten voi tapahtua kauheita.
Ei mutta nythän minä muistinkin lumikon. Se vahvistaa kaiken!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti