Tänä aamuna ahdistaa, enkä saa siitä kiinni. Ratikassa miehen kasvot näyttävät mainokselta. Navetan mieleen tuova haju tulee jostain läheltä, toivottavasti ei itsestä, vaikka olenkin täynnä paskaa. Joku pipopää lukee englanninkielistä pokkaria samassa asennossa kuin kotisohvalla. Vanha rouva on pukeutunut beigeen ja ruskeaan. Väriyhdistelmä oksettaa, kun on valmiiksi paha olo. Joku kuumakalle näköjään tarkenee vielä hupparissa, vaikka syystuuli ei jätä kysymyksiä. Perusteellinen, vääjäämätön tuuli. Ja lannantuulahdukset jostain läheltä.
Töölöläiset kaksospojat viuhahtavat ohi lastenvaunuissaan, kiireisen isän työntäminä. Isän pitkät takinliepeet liehuvat ja huolekas katse on puhelimen ruudulla. Samalla tavalla kiireisesti olen itse joskus käyttänyt koiria ulkona. Arkiaamut eivät ehkä ole ihmisen parasta aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti