maanantai 31. maaliskuuta 2014

Rebekkalainen

Jälkeen Linklaterin kesken jäävän Pariisin

kun aurinko on laskemaisillaan

ja olen kävellyt hiljaista siltaa Cohenin Suzannen kanssa


lopulta K-Extran kassajonossa

kun nainen kihertää puhelimessa koko matkan

 

Tajuan ettemme ole hulluja

 

Emme tarvitse lääkkeitä

             terapioita

                              Emme edes positiivista ajattelua

                                    lisää liikuntaa

                                                                        jumalaa

 

Alan uskoa Rebekkaa

 

Emme tarvitse helppoheikkejä

jotka sanovat: ajattele kuollutta koiraa

että Moppe rakasti sinua kun olit lapsi

 

Alan uskoa Rebekkaa

ja luomiskertomusta

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Tästä on kysymys

Palokärki anoo yhtä:

Nouse jaloista

Rebekka sanoo toista:

Etsi aallokoista

Ja kolmatta poika Bar:

Haavees on hautas, käy polvilles

 

Ketä kuuntelisin

Onko jokainen heistä oikeassa

Vai totuus vain yksi

 

Ketä kuuntelisin

 

Silloin kun mun on hyvä olla

Palokärki soittaa katulamppua

Silloin kun mun on paha olla

Poika astuu näyttämölle

Ja kun on epätoivon kanssa

Lupaukset on ansa

 

Vastaus on tähän kirjoitettu

Mutta kirjoittiko sen palokärki, hattu punaisena loistaen

 

Vaan mitä ne toiset kirjoittaa

Ja kuinka kauan niiden runot pysyvät piilossa, tai huonoina

perjantai 21. maaliskuuta 2014

"Kuulkaa väsyneet maan
Väsyneitten satamaan hän kuljettaa
Kuulkaa masentuneet maan
Teidän kyyneleenne talteen korjataan

Kuulkaa hiljaiset maan
Ylöspäin me saamme katseen kohottaa
Kuulkaa langenneet maan
Teitä vastaan hän ei nosta sormeaan

Kuulkaa vähäisimmät maan
Teitä rikkain tahtoo pitää aarteinaan
Kuulkaa unohdetut maan
Teistä yhtäkään hän ei voi unohtaa

-J. Tapio-

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Katriina

Herään arpapeliin joka aamu uudestaan

Meri on liikkumaton, sen joet eivät virtaa

Unien hymyt haihtuvat lopputalven raakuuteen

Elämä on haurasta ja liukasta jäätä

Peuranjalat eivät kanna huomiseen

 

Yksinäinen varis istahtaa koivunlatvaan

Ja tähyilee tielle omassa rauhassaan

Kaupunki on tehty autoille ja kiireelle

Laidoilla hiljaisia tuskanhuutoja

Ei niitä kukaan kuule

 

"Tahdon kuolla tahdon kuolla tahdon kuolla"

 

Illalla katto yhtäkkiä aukeaa

Märät lumitähdet satavat kasvoilleni

Jos en ole enää elossa

On kuolema lepoa ja vapautta

Kasvot kääntyneinä kohti avaruuden ikkunaa

 

"Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat." (Ps. 8:4)

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Toisineläjä

Sadankolmenkymmenenkahdeksan kilon häpeä
voi painaa harteita ilman niitä kiloja
ja ihmisten katseet saada nöyrtymään
laitakaduille ja pimeän suojiin

Kun sydän on läpättänyt jo pienestä
ja kädet tärisseet kuin vanhalla miehellä
katse harvoin kohoaa taivaalle
tai edes silmien palaviin pensaisiin

Nauravat, että mittailee katukiviä
tai kiillotettuja kenkiään
sanovat että jokainen pelkää
se pitää vain peittää

Ehtoollismalja pomppii huulilla
seuraavalla kerralla on jäätävä penkkiin
luulevat ettei ole uskoa
eikä viidennen käskyn kunnioitusta

Pää ei pysy paikallaan saksien alla
leikkaaja ei puhu niin kuin puhuu muille
ja autokoulun tai rippikoulun viiksekäs mies
katsoo ja arvioi onko miestä

Tukka saa kasvaa kahdeksantoista vuotta
Kuuma moottoritie saa odottaa toiset kahdeksantoista
            elämäntehtävä ylimääräiset kaksitoista
             maailma kolmekymmentäneljä
Sitten hän levittää kädet ja odottaa, ampuuko kukaan

..edes rikkinäisellä jousella

Satakolmekymmentäkahdeksan kiloa
ei kerry kuukausissa tai edes parissa vuodessa
kukaan ei pidä kättä liekissä
kuin jos se pidetään väkisin

..ja katkotaan jänne siivistä

Mutta ehkä jonain päivänä
hän muuttuu taas haukaksi
ja liitelee yli vanhojen peltojen
ei katso taakseen, ei palaa enää takaisin

..ja kylän ylle nousee paksuja savupatsaita