Järkäleeksi joskus

Näen unia kansainvälisistä selkkauksista ja jonkun toisen lapsuusmuistoista, joissa maissipelto palaa. Ensimmäinen  lähti siitä, että minut lavastettiin myymälävarkaaksi Kyyjoen osuuskaupassa, mutta taustalla oli lopulta kemiallisten aseiden kehittäminen. Olin vahingossa nähnyt liikaa. Maissipeltopojan isä taas piiskasi poikansa, vaikka minä olin syyllinen paloon. Kun on lapsena syyllinen johonkin, joku muu saa kärsiä, ja kun aikuisena ei ole syyllinen, syytetään. Niinkö se menee? Kärsiikö lapsuuden rikoksista ikuisesti, jos ei ole saanut rangaistusta silloin? Kunpa elämä olisi oikeudenmukaista ja asioista puhuttaisiin.

       Mahdoton rakkaus ei voi tulla mahdolliseksi
       Seinät joustavat kunnes ne tulevat vastaan
       Ja siinä on alkupiste
       Se minkä olisi pitänyt olla aina

       Yksinäisyys käy helpommaksi

Alku

Toivoisinko hänen olevan täällä
Pohjoistuuli käy rantaan
Luen hyyskässä Lefan säkeitä
Lopetan kituvan linnunpoikasen puukalikalla

            se on niin pieni ettei sellaista voi oikein edes olla

Toivoisinko hänen olevan täällä
hätkähdyttämässä minua
aina uudestaan

            maailman pienimmän linnun kärsivin poikanen