torstai 16. lokakuuta 2014

Ansiktet

Niin kuin puut pudottavat lehtensä

ja ikääntyvät casanovat hiuksensa

voisinko varovasti, aivan hiljaa

luopua kahleista, menneisyydestä

ja kutsua tätä elämäksi

 

Tänään leikki viipyy kasvoillani

olen auki niin kuin maailma

uljas ja suunnattoman kaunis

pelko vaanii nurkan takana

ja häpeä sen kannoilla

 

Minä näen: tässä on tie

varjele etten astuisi syrjään

minä tunnen käden kädessäni

katselen kauan elämän kasvoja

seisova vesi liplattaa purona

 

"Ehkä Jumala loi aavikon siksi että ihminen voisi iloita taatelipalmusta" -P. Coelho

Ei kommentteja: