Niin kuin puut pudottavat lehtensä
ja ikääntyvät casanovat hiuksensa
voisinko varovasti, aivan hiljaa
luopua kahleista, menneisyydestä
ja kutsua tätä elämäksi
Tänään leikki viipyy kasvoillani
olen auki niin kuin maailma
uljas ja suunnattoman kaunis
pelko vaanii nurkan takana
ja häpeä sen kannoilla
Minä näen: tässä on tie
varjele etten astuisi syrjään
minä tunnen käden kädessäni
katselen kauan elämän kasvoja
seisova vesi liplattaa purona
"Ehkä Jumala loi aavikon siksi että ihminen voisi iloita taatelipalmusta" -P. Coelho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti