Puhuisinko siitä, miten elämä on ihanaa
kadottaisinko sen sanojen mukana
onko se sitä, että pitäisi todistaa
ja olla vähän paremmin kuin onkaan
ettei entinen palaa
Mutta varjoja vasten se nyt kimaltaa kauniina
Lämmön kyynelillä tervehdin tätä kaikkea
mysteeriä, joka täytyy vain hyväksyä
katson uuteen päivään niin kuin uusi ihminen
kaikki on vasta edessä
Niin lähellä ja kaukana on tuo pimeä maa
jonka kahleet kiertyivät jo kaulalla
en tiedä, mihin päädyn, enkä välitä
tien löytyminen riittää
En tarvitse kainalosauvaa joka muuttuu käärmeeksi
en tarvitse varmuutta ja turvaa
vaikka joka toinen hetki olisi kipeä kuin naulanisku
ei mitään hätää, aion pysyä tässä
hyvien puolella
Varjoja vasten kauniimpana kuin milloinkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti