Unessa olin vanhan kunnon Mardukin kanssa. Kävelimme hänen luokseen Espooseen täältä asti. Kello oli kymmenen illalla. Syötiin maustettua viiliä sängyllä, tarkoitus oli juoda kaljaa. Marduk oli ostanut itselleen mäyräkoiran. Mutta erikoisempaa oli, että hänellä oli myös kaksi nuorta elävää koiraa, melko pieniä kaupunkilaislemmikkejä. Hän koulutti niitä hyvin.
Koivunlatvat tanssivat valtoimenaan, minun iso eläimeni, jota nykyisin kutsun mummeliksi, maiskuttelee suutaan unisena. Ahaa, taivas pudottaa vettä. Minun on nälkä. Hampaat ja kasvot ovat likaiset ja lämmittelen vielä peiton alla, kun ihmiset palaavat töistä. Sängyllä koiran lisäksi:
Jalkapalloaiheinen jättikokoinen teemuki, jonka sisällä vasta käytetty teepussi ja lusikka. Nokian kosketusnäyttöpuhelin, musta. Iltapäivälehden jalkapalloliite. Kolme kirjaa teologiaa. Riikka Pulkkisen romaani avuttuna noin sivulta kaksikymmentä. Banaaninkuori. Kirjaston CD-levy amerikkalaista indierockia. Pahvinen kirjanmerkki. Taskukalenteri, jonka kultaus ei ole kulunut vielä vuoden puolivälissä. Moniste, jossa on tenttikysymyksiä. Kiiltäväraitaiset sukat.
Siivosin eilen, joten tavaroita on poikkeuksellisen vähän.
Linnut ovat yllättävän vaitonaisia. Lokki lehahtaa parvekkeen lasin ohi. Eihän siitä näe kuin valkoisen, mutta kokemuksesta tietää sen onervalaiseksi kajavaksi, joka ei kiru rumasti vaan itkee. Liikenne kohisee avonaisesta ikkunasta, koiran hengitys kohisee, se on jo vanha ja viettää runsaasti aikaa unimaailmassa. Sade taitaa olla loppunut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti