Ensimmäistä kertaa ajan koko reitin. Vaunu pysähtyy pienen torin viereen. Kuljettaja poistuu tauolle. Minä istun tässä yksin. Torin laidalla motoristin näköinen mies ja pannumyssyhattuinen hippi juovat iloisesti kaljaa. Kivijalassa pilkottaa Alepan punakeltainen, vieressä ravintola nimeltä Vapaa Satama. Sen yläpuolella parveke kukkaloistossaan. Vaunu kiertää torin, keskustaan menijöitä astuu sisään. Tori on nimeltään Merisotilaantori, luen pysäkin nimestä. Punaisia tiilitaloja niin kuin Länsi-Pasilassa, vaunu jää uudelleen odottamaan. Hippi ja motoristi ohittavat jalkakäytävällä. Puolipäivänkatu, luen. Nyt on suunnilleen puolipäivä, muutama keskustan ruokakauppa kai vielä auki.
Palaammme tuttua reittiä. Tuolla perukoilla oli jotenkin synkkää ja ahdasta, tervehdin mielelläni auringossa kylpevää Uspenskia. Vanha täti tahtoo olla samaan aikaan tyylikkäästi ja mukavasti: ruskea samettinen collegepuku on somistettu kauniisti huivilla, koruilla ja kesähatulla. Nyt olenkin jo kotoisassa ympäristössä. Kaduilla kävelevät turistit verkalleen, jäätelökioskissa istuu uskollinen hahmo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti