Sininen mekko nousee polven yläpuolelle, kun hän istuu vihreään vaununpenkkiin, sivuttain menosuuntaan. Valkoinen villatakki lämmittää hartioita ajoittain pilvisessä säässä. Vaaleat hiukset on laitettu kiinni, muutama suortuva hapsottaa viehkosti nutturan ulkopuolella ja loput ovat otsalla. Hän hymyilee itsekseen ja katselee ympärilleen intensiivisemmin kuin päivittäiskulkijat. Reidet ovat voimakkaat kuin tammalla. Sivuprofiilin perusteella hän voisi olla jo kypsä nainen, mutta kun hän kääntää päätään, kasvot paljastuvat nuoriksi. Hän jää kisahallin pysäkillä, puoli neljän aikoihin iltapäivällä.
Hänen nimensä voisi olla Iiris. Hänen kotinsa voisi olla länsisuomalaisessa pikkukaupungissa. Hän voisi olla maalauksen aihe, tarinan lähde. Minä istun muutaman penkin päässä, ruokakassit täynnä kidutettujen eläinten lihaa.
Illalla väsymys putoaa kuin jättimäinen sammutuspeitto päälleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti