Tulee paha
vuoteeseen
taivaalta valuu ilkeitä rihmoja
ja sitten yhtä ilkeää kirkasta
Paha asuu näissä lakanoissa
vaeltaa aamupäivästä kohti iltaa
ja tuntee kuinka kaikki toistaa itseään
ei voi lähteä enää mukaan
Kun elämä menee eteenpäin
menee myös elämättömyys
aika on armelias tai julma
se on mustaa ja valkoista
Pahan kanssa sylityksin
myrkky leviää hitaasti mutta varmasti
ja vuoden kuluttua seisoo kynnyksellä
jonka jälkeen on kokonaan oma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti