Käymätön keskustelu

Kari: "Mitä sä Basso haluat elämältäsi?"

Pasi: "En halua elää tätä elämää vain itselleni."

Kari: "Ei auta itku markkinoilla, sanotaan."

Pasi: "Auttaapas. Kun on ne tunteet kumminkin. Onko sietämättömämpää kuin ahdistus, joka ei tule ulos?"

Kari: "Hmm. Voit tietysti olla oikeassa, omalta kohdaltasi."

Pasi: "Mä olen pahoillani, Kartsa, että olen niin heikko ja herkkä ihminen."

Kari: "Ethän sä koko ajan ole..."

Pasi: "Haluaisin olla nöyrä, kyynelten nöyrä, aina ja kaikkialla kaikille ihmisille. En haluaisi tuomita, arvioida, vieroksua, vaan katsoa vain omaan vajavaisuuteeni. Ja tuntea myötätuntoa kaikkia kanssalusijoita kohtaan. Tiedän, etten sellaiseen pysty, ahdistus tulee väliin ja alkaa heti lähettää viestejään. Ihmisyyden kyynelisessä ytimessä ei pysy."

Kari: "Onko tuo eksistentialismia vai körttiläisyyttä?"

Pasi: "Ei."

Kari: "Joka tapauksessa jatkuva tunteellisuus olisi vaivaannuttavaa ja outoa. Voi kai sinulla olla hauskaa muutenkin kuin kyynelten läpi?"

Pasi: "En tiedä. Olen unohtanut."

 

Kari mutisee itsekseen ja tapailee siihen rap-poljentoa: "Basso on ollu aina niin herkkä / tutin jälkeen imi kuusenkerkkää / kun me leikittiin inkkarileikkejä / se kokeili äidin meikkejä..."

 

Pasi jatkaa kömpelömmin: "Oonhan mäkin karihtava ja Kari pasihtava / sihahtava sidukka on enemmän sun juttu / mutta ei me olla niin erilaiset / vaikka meillon on ihan eri naiset / kumpikin on surun tuttu"

 

Jomman kumman vaimo (tai ehkei kummankaan) Maria Rahikainen heittää keittiöstä loppukaneetin: "Suru on kunniavieras."

Katriina (osa II)

Alakerrassa palaa valo pitkin yötä

Katriina istuu keittiössä ja odottaa

Ensimmäistä vierasta moneen vuoteen

Tai oikeaa aikaa terrori-iskulle kampuksella

 

Löysin tänään kutsumukseni ja päätin elää

En ensi kevääseen vaan niin kauan kuin tarvitsee

Kunnes voin olla ääni niiden puolesta

Joita kukaan ei kuule

Joiden ajatukset katoavat katkeruuteen

Hätäiset katseet ihmisten välinpitämättömyyteen

 

Ei Jumala luonut tällaista maailmaa

Ei hän luonut meitä toistemme ohi kulkemaan

Ei hän luonut sähköisten vessakirjoitusten ihmisvihaa

Ei yksilönvapaudeksi kaunisteltua armottomuutta

 

Katriinan kärsimys on kaunista

Niin kuin jokaisen aran ja vereslihaisen lapsen

Kaupunki herää aamuun ja minä livun uneen

Alakerran majakka loistaa kuin merkiksi minulle

Orja talossa

Jos tämä ei olekaan viimeinen elämä.

 

Jos tarvitaan vielä inkarnaatioita syödäkseen kuninkaan pöydässä, kuljenko silloin punaisesta kylpyammeesta pihattoon.

 

Jos pakenen tänään, joudunko kohtaamaan saman uudelleen. Kenen edessä minä häpeäisin elämääni. Jumala ei ole puhunut kuolemanjälkeisestä koskaan mitään.

 

Luotanko ihmisten rakennelmiin vai vaikenemalla lausuttuun viestiin.

Wild is the wind, baby.

Vajaa pari vuotta sitten valitin, ettei tuule yhtään. Sen huokauksen joku tuulenhaltija kuuli, sillä näinä päivinä puhaltaa lujempaa kuin siivekkäässä ja verisessä nuoruudessa. Silloin, kun kipu ei ole niin suuri, että täytyisi puristaa kuumaa hehkulamppua kämmeneensä (niin kuin siivekkäässä ja verisessä nuoruudessa), tuuleen voi rakentaa pesän. "Älä pelkää, sisko, en aikonut katketa", kirjoitin yli viisitoista vuotta sitten. "Minä vain taivun ja huojun kuten korteni kuuluu."

 

Nämä päivät ovat yhtä lyhyitä ja tilapäisiä kuin nuoruudentynkä, vähän liian myöhään löydetty. Näiden päivien jälkeen tulevat toiset. Silloin olen joko kasvanut kivenjärkäleeksi, jolle myrskytuuli ei voi mitään tai sitten jäljellä on lieto puhuri, jossa keinun. 

Mikatan kateet

Jos et minua näe, Kyyjoen kurtturuusu

Niin vie sydämesi optikolle

Ja karista kotiseutu harteiltasi

Ennen kuin se tekee kaltaisekseen

 

Jos et minua näe, näet jonkun muun:

Myrskyssä kaatuneen puun

Koulunpihojen kengänkärkiintuijottelijat

Silmukassa rimpuilevan ihmisraukan

Halkeamista vuotavan ruukun

 

Liekkisankaiset peililasit päässä

Märin silmin ja vinosti hymyillen

Kuljen omaa tietäni keskellä mainosvalojen

Olen salaa onnellinen että pääsin sinne

Mihin koskaan pääse et

Kuvittele hyvin, hyvittele kuvin

Kehityksen takana on sarja epäonnistumisia

Elämänhalun ja -ilon takana pitkään suunnitellut itsemurhat

Ihmisen lämmön takana yksinäiset suovuodet

Ja vuoria siirtävän uskon takana ero Jumalasta

 

Ja niin minä nauran kuin naapurin iloinen Iina

Hersyn ja pulppuilen koko matkan kaivolle

Hyönteiset pörräävät, aurinko armas jo lämmittää käsivarsia

Vaikka aamu on vasta alussa ja ihmiskunta nuori kuin naapurin iloinen Iina

 

Rakkauden takana on sarja sydänten murhia

Vapauden takana virumiset Venäjän vankiloita pahemmissa

Tiedon takana täydellinen tietämättömyys edes itsestään

Ja tämän laulun takana jokainen laulamaton

 

Tiehen on kirjoitettu liidulla "Jade on Boss, Iina on Boss"

Tennissukkamies makaa nurmikkorinteessä neljättä päivää

Koirani vaahtoaa kuin kaikkensa antanut työhevonen

Kun kuljemme omia jälkiämme suuren veden rantaan

Paskan ote

Aamuyöstä kuuntelen muutamia laulujani vuosien jälkeen. Ne eivät ole enää samoja. Kai minusta on tullut aikuinen hyvässä ja pahassa. Toisaalta samat tunteet asuttavat edelleen. Kaikki oli turvallisemmin, kun oli mahdollisuus luulla itsestään paljon. Jos olisin tiennyt, missä olen 2014, olisin ehkä ollut pelokkaampi ja nöyrempi. En tajunnut, kuinka vahvasti kaikki jäi yhden kortin varaan. En tajunnut, kuinka paljon vaikeampaa on löytää kuin etsiä. Että kolkuttavalle ei avata.

 

Nyt voi alkaa jo puhua kesästä, viimeisestä vuodenajasta yksinäisyyden vuodenkierrossa. Sen jälkeen, jos mikään ei muutu, kaikki alkaa taas alusta samana (vrt. CMX 2000: 'Loputtomasti samaa'). En halua sellaista syksyä, se on myrkkypikari janoisille huulille. On tehtävä jotain yhtä radikaalia ja asioita muuttavaa kuin itsemurha. Minun on löydettävä se kesän aikana, sillä muuten menen syyslomalla Pariisiin pelkällä menolipulla. Siinäkin tosin on vielä mukana pieni ja sitkeä toivon rikkaruoho, että joku huomaa minut ollessani tunteessani väkevä (ks. Viita 1947: "äidit vain, toivossa väkevät, Jumalan näkevät") ja tapahtuu jotain vielä elokuvallisempaa. Pimenevä kesä kyllä niittää sellaiset rikkakasvit pois. Kuuntelin jopa Emperoria eilen, Mainio on henkitoreissaan ja pyytää apua.

 

Linnut laulavat ikkunan takana. Elämä on mieletön ja liikkumaton. Jumala kuulee vain niitä, jotka omistavat hänelle koko elämänsä. Minun katkera kaipuuni kohdistuu ensimmäisenä kuolevaisiin, vasta toisena Jumalaan (esim. Anathema 1996: 'Eternity I-III'). Yölintu, jota ei löydy lintukirjoista, jatkaa kirkkaalla äänellä. Niin kuin se ei tietäisi, ja ehkä se ei tiedekään. Autuaita ne, jotka eivät tiedä. Joskus haluaisin pitää harhani ennemmin kuin ottaisin todellisuuden sellaisenaan. Harhan ylläpitäminen käy koko ajan hankalammaksi. Aika tekee julmia tekoja. Ennen kuin kaikki loppuu, minuun tulee sattumaan paljon.

Poika Bar on puhunut.

Vastaukset

"Herra, sinä annoit urimin ja tummimin Mainiolle Miehelle, uskolliselle palvelijallesi, jota sinä Pikku Huopalahdessa koettelit, jonka kanssa sinä kamppailit Munkkiniemen savuluolassa. Hän sanoi vanhemmistaan: 'En tunne heitä.' Hän ei myöntänyt veljeään veljekseen eikä vaimoaan vaimokseen. Hän noudatti sinun käskyjäsi, piti kunniassa sinun liittosi. Siunaa, Herra, hänen voimaansa. Ole suopea hänen Työtään kohtaan." 5. Moos. 33:8-11 (mukaelma)

Kohti Jumalaa

Jakaisitko kanssani harkon päärynäjäätelöä. Jakaisitko kanssani hyvät arvosanat ja pahojen sanojen kivun. Jakaisitko kanssani kauneimmat elokuvat, joissa paratiisi päättyy aina kyyneliin.

 

Jakaisitko kanssani kesäyöt, sanattomat ja auringonnousuun puhutut. Jakaisitko viinipullon, joskus toisen ja kolmannenkin - ja alttarikaiteella pienen pikarin.

 

Jakaisitko kanssani elämäsi, ainoan tai ainakin viimeisen. Jaksaisitko kanssani silloinkin, kun itse jaksa en. Löytäisitkö minut, niin antaisin enemmän kuin kukaan toinen, enemmän kuin ihminen. Sillä missä on kaksi tai kolme koolla, siellä hän on keskellämme.

Memento mori

Lähellä kuolemaa on lämmin

Hankalat hetket nitistyvät turhuuteen

Partaterää voi pitää kädessä kahdella tapaa

Hermostuneena maailman metelistä tai vapaana

Lähellä kuolemaa on pimeää

Mutta koskaan enää ei joudu pettymään

Suden ei tarvitse pokkuroida lauman ulkopuolella

Eikä tulisessa järvessä toinen ole parempi toista

Elämään tuomitun suurin lohtu

Roikumme vain ohuen langan varassa

Ja syntymisen erehdyksen voi milloin tahansa korjata

Kaikesta tulee pelkkää pahaa unta

Lähellä kuolemaa ei helppoheikit juhli

Eikä tarvitse turvata selustaa

Voi huoletta ylittää tiet punaisella valolla

Ja käyttää kaikki rahansa valkoisiin kukkiin

Armon aika

Mun ei pitäisi olla tässä

kuuman huoneen upottavalla sohvalla

johon silmiä sulkematta voisi nukahtaa

Mun ei pitäisi ajatella näitä

häitä ja hautajaissaattoa

Pariisin hotellihuoneita ja kirjeitä kaikille

 

Vuosien painajaisesta löytyy vielä tummempi sävy

siihen väriin hukkuu, ääriviivani katoavat

en enää odota että herään ja 'niin kaunis on maa'

Tuuli heiluttaa koivuja lehdissään

kesä saapuu ilkeästi hymyillen kuin petollinen ystävä

ensimmäisestä tuli viimeinen ja uudesta hetkellinen

 

Kovin pieni jälki jää yhdestä täistä tai kärpäsestä

on tietysti niitäkin, jotka lähtevät liian aikaisin

se mitataan kyynelillä ja hakkuuaukeilla sydänten metsissä

On oikea aika, kun vastaukset viipyvät

ja ihmiset ovat jo alkaneet unohtaa

kun unelmani eivät enää kelpaa maailmaan

Uskontunnustus

Etsi Jumalan kuva

jokaisesta koulukiusaajasta

etsi Jumalan kuva

jokaisesta Perussuomalaisesta

ja etsi se

Suurlähettiläiden kuuntelijoista

portieereista ja peruspoliiseista

vapaa-ajattelijoista ja Skepsiksestä

 

ja Sirpa Asko-Seljavaarasta

 

Etsi Jumalan kuva heistäkin, jotka ivaavat kun itket

tai vaikenevat ja juoksevat pois kun olet suurimmassa hädässä

 

Silloin tiedät, mitä on seurata Kristusta

silloin tiedät, kuinka kallis on lippu taivaaseen

eikä taivasta välttämättä edes ole

 

kuin siinä, että joka aamu alat etsiä uudestaan

Tapettu ihminen

Jo lapsena minut laitettiin häkkiin
eikä koskaan annettu avainta
"on tärkeää mitä muut ajattelee
ei saa herättää huomiota"
Luulin, että maailma on hyvä
ja ihmiset kauniita
että jokainen voisi olla niin kuin on
ettei tarvitsisi itseään piilottaa

Nyt painan pääni alas
ja välttelen katseita
niissä kaikissa on tuomari
ja minä olen murhaaja
Kuljen kaulukset pystyssä
yksin ja vailla tarkoitusta
hyväksyvä silmä taivaalla
kutsuu terää ranteeseen

Minuun kylvettiin kuolema
kylvetettiin tuonelan vesissä 
kylpyammeen punaisessa
vien loppuun sen, mikä jäi kesken