Näen kurkiauran
En tunne mitään
Taas yksi turhan elämän päivä
Kuolemanlaaksossa
Istun puisella kaiteella
Katselen jokapäiväisiä kumaraisia reittejäni sivusta
Kun tuska ylittää ihmisyyden
Kaikki muuttuu oudoksi uneksi
Unessa kävelemme kolmestaan metsässä
Se on niin sankka, että liikkuminen on vaikeaa
Kukaan ei vielä tiedä julmuudesta
Jolla Kaikkivaltias kurittaa lapsiaan
Elämä on kuristava kauhu
Jotain mikä ei voi jatkua
Kaipaan menneisiin woodstockeihin
Todellisuuden särkyessä
Puhallan surukorresta merkkisavuja:
S.O.S. tai HELP niin kuin Kyyjoella tien penkkaan
Silloin oli puhtaat hanget ja öiden värit elivät
Nyt ikiyö viettää minua mukaan
Luovuttaminen ei tunnu tappiolta
Vaan että Isä lopulta armahtaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti