Herään arpapeliin joka aamu uudestaan
Meri on liikkumaton, sen joet eivät virtaa
Unien hymyt haihtuvat lopputalven raakuuteen
Elämä on haurasta ja liukasta jäätä
Peuranjalat eivät kanna huomiseen
Yksinäinen varis istahtaa koivunlatvaan
Ja tähyilee tielle omassa rauhassaan
Kaupunki on tehty autoille ja kiireelle
Laidoilla hiljaisia tuskanhuutoja
Ei niitä kukaan kuule
"Tahdon kuolla tahdon kuolla tahdon kuolla"
Illalla katto yhtäkkiä aukeaa
Märät lumitähdet satavat kasvoilleni
Jos en ole enää elossa
On kuolema lepoa ja vapautta
Kasvot kääntyneinä kohti avaruuden ikkunaa
"Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat." (Ps. 8:4)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti