Retrospektio

Yritän selvittää, mitä noin kuukauden hiljaisuuden aikana on  tapahtunut, kun en sitä itsekään tiedä. Todennäköisesti ei juuri mitään, mutta haluan olemattomuudellekin suuntaviivat. Apuvälineenä toimii päiväkirja, jota oletan kirjoittaneeni lähes päivittäin. Tapanani ei ole olla retrospektiivinen. En koskaan lue, mitä kirjoitan, vaikka varmasti syytä olisi, että ymmärtäisin paremmin, mitä elämässäni tapahtuu. Aika hyödytöntä on ymmärtää pehmeäseinäisestä huoneesta tai kiikkustuolista käsin, mitä tapahtui keskellä talvea 2013. Koska Barabbaantosi ei koskaan ole ollut kirjoittajan henkilökohtaista elämää raportoiva blogi, vaan tarkoitus on ollut jossain ihan muualla, rajoittuu autenttisuus niin, että otan jokaisesta merkinnästä alun ja lopun. En tiedä, mitä tapahtuu, mutta ehkä yritän piirtää jonkinlaista karttaa. Se kai sanojen tehtävä on (päässä soi etäisesti vanhan oppi-isän puhelauluääni).

29.1: "Herään tukka silmillä uskomattomaan huutoon."
"Onneksi oli edes se uni. Niiden avulla jaksan silloin, kun on muuten hankalaa."
30.1: "Ahdistus, vapautus, tasapaino. Tämä on perin mielenkiintoista."
"Olen mielelläni ihmisten kanssa, kunhan se tapahtuu omilla ehdoillani. Lipeän niistä helposti eikä se ole hyvä."
31.1: "Näen tässä tiivistetysti kolme kolme linjaa, mutta en tiedä niiden suhteesta. Nämä näen siis hänen eri suhtautumisissaan minuun."
"Muutama kuukausi on maksimi."
1.2: (puolitoistasäkeistöinen rap-läppä, joka toimii vain räpättynä)
2.2: "En nyt näinä päivinä ehdi ja jaksa juurikaan kirjoittaa. En ehkä edes osaa tai halua."
"Vitutus, ja itsetunto nollassa, päänsärkykin alkoi."
3.2: "Emme taas osanneet. Voi helvetti sentään."
"Missä on Kultatukka? Kenen kanssa vietin viikonlopun?"
5.2: "Turha kai sanoakaan, että ei tuo sunnuntai jäänyt noin."
"Lupaa taistella. Pelottaa pelottaa."
6.2: "Eipä tämäkään päivä ole helppo. Päässä pyörryttää."
"Alan olla jonkin verran huolissani kunnostani. Auttaisiko, jos suurentaisin aamiaista?"
7.2: "Ei tätä ole kovin helpoksi tehty. Älä kysy mitään."
"Hiljaisuudessa soi kaikki maailman laulut, kauniisti ja taiten kirjoitetut sanat."
10.2: "Perjantaina olin kovin väsynyt. Minulla on stressiongelma."
"Ehkä reagoinnit tilanteissakaan eivät ole niin voimakkaita tai negatiivisia, kun asiat eivät tule yhtäkkiä, ikään kun niitä ei olisi koko ajan olemassa."
13.2: "Kirjoittaminen on jäänyt. Sumussa mennyt alkuviikko. Nyt olen vähän enemmän elossa, vaikka paavi eroaa virastaan ja ulkona tihuttaa vettä."
14.2: "Hampaankolossa olevat asiat on selvitettävä ensin, koska ne tulevat joka paikkaan."
"Älä suostu mihinkään ennen kuin asiat on selvitetty!"
16:2: "Kun olin lopettelemassa saunomista ja vielä alasti, joku ropeloi lukkoa ja astui ovesta."
"Uskon seksiin, uskon uniin, uskon onnistuneeseen kohmeloon. Ne ovat shamaanimatkoja."
18.2: "Pitäisi luopua kaikesta, karsia elämästään kaikki joutavat ärsykkeet, jotka vievät tilan todelliselta."
"Hän on niin kaukana valaistuneesta, ettei hänestä ole opettajaksi. Kun olin itse pimeydessä, Yrjänä oli liian ylevä."
19.2: "Herätys 8.15, koska Y aamutelevisiossa 8.19. Puhelin unohtuu takin taskuun, kun olen iltamyöhällä käynyt kellon kanssa väijyen Siwasta suklaanougatjäätelöä."
"Iloitsen vähästä, sellaisesta, mistä en aikanaan osannut. Mikään ei ole itsestäänselvyys enää. Ja Seitsentahokas on uuden levyn paras laulu."
20.2: "Puhuin pojille, unessa puhuin pojille. Teresan kirja kassissa viinojen tilalla, matkalla muualle."
"Oikeastaan odotan jo huomista."
21.2: "Jotenkin sitä tilannetta ei vain tule, mitä toivon ja odotan."
"En usko, että haluaisit, mutta minulla on avain."

En tosiaan lukenut niitä välissä olevia rivejä. Voi olla, että tämä vääristää. Luultavasti ensimmäisissä lauseissa näkyy ajattelemaan ja kirjoittamaan ryhtymisen hankaluus. Ikään kuin olisin ensin lastu laineilla, tunteet tulevat, asiat tapahtuvat. Sitten lopussa olen selvästi itseni herra, toimiva subjekti. Mielenkiintoinen kaava. Tämä vahvistaa ajatusta asioiden käsittelemisen psykologisesta merkityksestä. Ja siitä, että mitään hiljaisempaa elämää ei ole.