vaalea
jouluomena
on
sydämesi arka ja armoilla
kun
nouset koululaisbussiin
kolmattakymmentä kilometriä kirkolle
Ovessa kuollut muusikko ja ovi kiinni
aikuiset eivät halua muistella
vaikeimpasi karistetaan kuin painajaiset
päivien turhaan työhön
vain piippusuiset antavat oikeuden tuntea
Työnnän
sinua kultaisissa ostoskärryissä
marketin takana
olet
jättänyt taaksesi jokaisen itkemättömän vuoden
rakennamme valtavaa temppeliä
se tulee valaisemaan puoli kaupunkia
Herään
siihen ettei puhelin soi
Niin kauan
kuin olet poissa
vaellan kuoleman
laaksoissa
kupeitasi kaivaten
pimeys tullut tuttavaksi
jolle
pistän jo nahkeaa kättä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti