"ei ole paettava toiseen maailmaan, vaan elettävä tässä maailmassa toisesta maailmasta käsin"

-W.Stinissen-

Vesa Oivan talossa

Näppäimistöt napsuvat

Kadulla tupruttaa pumpulia

Vastapäinen ruskea tiiliseinä

On yhtä elävä kuin kuka tahansa

Istun vihreässä tuolissa

Tiukasti napitettuna kylmyyttä vastaan

Tiedän ettei sydämeni hiljene

Enää milloinkaan

Rakkauden haava, compunctio cordis

Kuinka punainen ja kirvelevä se on

Kuinka suloinen elämä

Joka ei mitään enää peitä

Ovet aukeaa

Olet tehnyt minusta vahaa

Ylhäältä laskeutuu käsi

Ikuiseksi sinetiksi

Kaltaisuus

Niin kuin Kristus kuoli niidenkin puolesta

jotka sanovat: Häntä ei ole

Niin minä kuolin sinun puolesta

Olen yrittänyt tehdä pahasta hyvää

vihdoin katsoin kahdesti silmästä silmään

näin sen valtavan voiman ja luonnon

Käännän nyt posken, toisenkin

en pyydä itselleni mitään

kun sinä syljet päälleni

rakastan lisää

Nasaretilainen, töölöläinen, kannelmäkeläinen...

Ihminen jumalolento melkein, eläimistä kaunein

Heikkous ei ole ihmisen pienuutta

vaan Jumalan mahdollisuus 

painaa kuvansa syvälle sydämeen

Niin kuin Kristus rukoili Isää

antamaan anteeksi

niin minä rukoilen

että sinullekin annettaisiin

Uni unelmasta

Kuin vastasyntyneen ihonpinta       

vaalea jouluomena                                                                              

on sydämesi arka ja armoilla                                                             

kun nouset koululaisbussiin

kolmattakymmentä kilometriä kirkolle
 

Ovessa kuollut muusikko ja ovi kiinni

aikuiset eivät halua muistella

vaikeimpasi karistetaan kuin painajaiset

päivien turhaan työhön                                        

vain piippusuiset antavat oikeuden tuntea                    

                                                                                                                                   

Työnnän sinua kultaisissa ostoskärryissä

marketin takana                                                                                               

olet jättänyt taaksesi jokaisen itkemättömän vuoden         

rakennamme valtavaa temppeliä                                             

se tulee valaisemaan puoli kaupunkia                                        

                                                                                                                   

Herään siihen ettei puhelin soi

                                                                                                                               

Niin kauan kuin olet poissa                                                     

vaellan kuoleman laaksoissa       

kupeitasi kaivaten                                                                                  

pimeys tullut tuttavaksi

jolle pistän jo nahkeaa kättä

Epimetheus

Kultahiuksinen nainen kulkee

pientuoksuista tietä nahkasaappaissaan

Hänen kasvoillaan on ilo

jota en pystynyt antamaan

En osannut hänelle näyttää

kauneuttaan, jumalatarluontoaan

Jollain toisella oli sydämen avain

ja hän alkoi hehkua

Olen onnellinen

        että hän kulkee nyt

                                            vapaana

Olen onnellinen

         että hän on löytänyt

                                             sen, minkä halusin antaa

  

Kipeästi onnellinen

Ikuisesti

Tämä on minun ruumiini

        ja se vuotaa

                  syntiesi tähden

                             annan sen sinulle pyhänä uhrina

Kaiken olet saanut anteeksi

         tappurakruununi pieni hinta

                      aamulla aurinko nousee

                                 ja voit astua valoon

Talvinen hautausmaa

         pieni musta kivi kiiltää

                       kulje siellä kun päivä haipuu

                                  ole rauhassa

          niin kuin minäkin