En ole vireessä. Monenlaiset ajatukset risteilevät päässä. Asioihin ryhtyminen on vaikeaa. Kurkku on kipeä, selässä kylmät väreet. Pesen pyykkiä. Aurinko paistaa ja mikä lie kottarainen visertää, mutta se tuntuu samantekevältä. Jätän kirjaston väliin ja kaivan vanhoja vhs:iä. Mustasta kuvaruudusta tulee mieleen kysymys: "Oletko sinä tämän asian takana?"
Vai onko itselläni heikko hetki? Piru vie! Nyt tajuan.
Kaunis lintu lentää parvekkeelle ja pilvet lipuvat suoraan kohti höyhenenpehmeinä. Valo heruttaa kuin pullon pohjalta viimeisiä helmiä, pitkittäen nautintoa. Kauempana menee äänetön lentokone, kuulen vain pesukoneeni tasaisen työn. Likaisista pyyhkeistä tulee puhtaita niin kuin sielu puhdistetaan ollakseen valmis vastaanottamaan Pyhän. Iltapäivä on niin liikkumaton, että se on itsessään lepoa. Tällaista tapahtuu, kun saa ajateltua ajatuksensa pois ja tunteensa käsiteltyä niin ettei tarvitse enää palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti