"Minä olen tänään onnistunut tässä kaupungissa ja vähän epäonnistunutkin mutta selvinnyt kaikesta. Minun ei tarvitse enää koskaan paeta näiltä kaduilta. Helsinki on muuttunut, saan pitää sen ihan itselläni ja pitää siitä juuri niin paljon kuin tahdon. (...) Tämä ei enää ole Helsinki, pääkaupunki, tämä on minun pääni kaupunki. (...) Ei minun tarvitse yrittää käännyttää ja muuttaa kaikkia, muuttukoot kun itse oivaltavat. Pienikin muutos riittää, sillä pärjää pitkään. Tärkeintä on hengittää, olla olemassa, kulkea kaupungilla. Olla hetken ihan huoletta. (...) Minä olen Anni Kantto. Olen toisineläjä. Elämä alkaa halusta, ja toisin eläminen haaveista."

-Pekka Hiltunen: Iso

Loputtomasti toisin

Seisomme merenjäällä

odottamassa myrskyä

kukaan ei tiedä meistä

Varastamme nämä tunnit

toisin menneiltä kohtaloilta

ja olemme vihdoin nuoria

 

Kun tulemme huoneeseen

sisälläsi kasvaa toinen

jota ei voi pyyhkiä pois

Tahdon valita kauneuden

rannattoman meren

ja jokaiseen hetkeen kaiun ikuisuuden

 

Lähden täältä tänään

kohti suurinta pimeää

kun taloni on tyyntynyt

Kuljen päin pelon kasvoja

joita en voinut kohdata

ennen kuin Luoja kätki omansa

Sanattomuus

Voisin pyytää tälle päivälle sanaa:

 

"Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille", hän kehottaa.

 

Sanat tomua

opetuslapsi on väsynyt ja heikko

totuus ei tee vapaaksi, se on 'out there somewhere'

kadonnut sisältä

 

Radiossa sanotaan ulkona olevan niin harmaata

että pingviineille syötetään masennuslääkkeitä

Kun omenat satavat puista

Minä etsin pyhää sinusta

katson niin kuin alttaritaulua

jossa käärme on kiertynyt väliimme

Tahdon kaiken sen tiedon

pois tietämättömyyden paratiisista

rakentamaan uutta maailmaa

 

...ja tuntea valkoisen neuleen

rintaani vasten

                 omenat satavat puista

                 keväthangelle

                                  minä olen pian puhdas

                                  kuin puhtaaksi kynitty uhkapeluri

Object relations

Herään rikki revittynä

hampaittesi jäljet tihkuu verta

tyhjien sotatannerten autius

kulkee lävitseni - olen vain luinen ranka

kaikki ympärillä ovat kuolleet

sinun vihasi halvaannuttaa käteni ja jalkani

makaan ruumiskuopassa elottomien silmien keskellä

ja odotan paraatimarssia, purppuranpunaisia viittoja

sinua nuolemaan haavani hirvittävällä kielelläsi

 

Älä jätä minua tänne yksin nyt, rukoilen

sinulta joka hylkäät lapsesi aina uudestaan

sytytät kylmentyneet sydämet palamaan

ja jätät ne helvetin liekkeihin