Barabbas on kuollut. Olen ihan älyttömästi elossa.

Talvisaarna

Oikea ja väärä sekoittuvat tänään. Ne eivät ole öljy ja vesi vaan niin kuin kauneus ja rumuus tai tarina ja pinta. Siellä missä ei ole mielikuvitusta, historiaa ja tilaa vapaalle subjektiiviselle tulkinnalle, ei lopulta ole mitään. Mitä kapeammaksi horisontti muodostuu, mitä karkeammiksi pyyteet, sitä kauempana ihminen on Jumalasta, joka on kauneus.

 

Ihastelen auringon täydellisyyttä. Tuijotan tähtitaivaan syvyyteen. Sitten katson ihmisten töitä. Talouskriisiä, pornografiaa, internetin keskustelupalstoja. Mitkä ihmisten töistä viestivät jumalallista? Taide, uskonnot, keskinäinen rakkaus ja hyväksyntä? Eikö ole selvää, mihin minun tulee suunnata katseeni? Muistelen jotain Yrjänän runoa: "Jumala havaitsee vain rakkauden / muu on hänelle ei-olevaa / siksi meillä on niin vähäinen osa hänessä"

 

On tultava puhtaammaksi, se on oikeastaan sama asia kuin tulla näkyvämmäksi. Kun Paavo Haavikolta kysyttiin, uskooko hän Jumalaan, hänen mielestään tärkeämpi kysymys oli, uskooko Jumala meihin. Mystiikan teologiassa puhutaan siitä, kuinka Jumala näkee vain puhtaan. Jotkut protestantit vieroksuvat ihmisen omia ponnisteluja, mutta eiväthän ne yleensä edes johda mihinkään. Mitäpä me ihmiset täällä yksin yritämme, kun päivät täyttyvät konditionaaleista. On avauduttava, antauduttava yhteistyöhön, lähdettävä ulos pimeänä yönä.

"Syön puolitoista litraa kinuskilla kuorrutettua vaniljajäätelöä, jotta naapurit eivät kuulisi kuinka ynisen kivusta." -Anni Kantto, romaanihenkilö

Kirjoita kirkkaista aamuista vielä kirkkaampia

Kirjoita kuuden lasillisen epätoivosta vielä kuumempaa

Kirjoita, kun pelkäät kaikkea ja kaikkia

Kirjoita sisältäsi se, niin kuin Herralle

Toinen mieli

Löydä suru, itsestäsi, kirkkaiden päivien hiljaisuus. Iloitse päästyäsi yön raa'asta tuulesta. Eläimen lämpimässä kielessä ja mielessä on jatkuvuus, historia, joka pitelee minuuden natisevia seiniä.

Kaoottinen juoksusi kujalta kujalle on ainakin uutta elämää. Ja värit jotka kietoutuvat ympärillesi opettavat ehkä enemmän hyvää kuin pahaa. Käy nukkumaan ja herää kuin morsian hääaamuna.

Liiku lähemmäs rakkautta, ehdotonta ja jokaiselle annettavaa. Lähestyt olemassaoloa vakain edestakaisin askelin. Olet voittanut jo jotain kuitenkin, mikään yöilman kauhominen ei voi viedä sitä enää.

Taistele niin kuin elämäsi olisi ainoa tai viimeinen. Jos et voi tehdä enempää, tee edes pystypäin se mitä voit. Kaikki mistä haaveilet on olemassa, anna sen tulla omia teitään. On aikaa ensi keväästä vielä seuraavaan.

Kanna kärsivällisesti osasi silloinkin, kun kaikki tuntuu turhalta. Usko että olet mainio mies, sillä sinä olet tärkein ja paras ja kaunein omassa elämässäsi, niin kuin jokainen omassaan.

Mutta vittu että kaipasit syliä, ja katsetta joka olisi ollut vain sinulle, niin kuin Steven Patrick Morrissey kiivetessään tyhjään vuoteeseen. Silloin kun et vielä osannut tehdä siitä voimaa, joka vie kohti.

Toivottavasti manchesterilainen ystäväsi ei hänkään vain tullut vanhaksi.

Punaista

Sinä olet Eeva

Minä siis Aadam

Ei meillä ole menneisyyttä

Ei tulevaa

On vain tämä hetki

Luojalta saatu

Paratiisissa

 

Vai oletko käärme ja minä olen kantapää

Paratiisin portit menevät lukkoon

Ja synti sikiää synnistä

 

Kuka sinä olet

Ja kuka minä olen

Ei kai sitä voi koskaan tietää

Kameleontit vaihtavat väriään

Mutta jäljelle jää

Aina jotain punaista

Luoksepääsemättömyyden napa

Jos sinä olet etelämanner minun pohjoiselleni

niin olisitpa edes myssypingviini

                    kun jääkarhu uhkaa toisen henkeä

                    ahdistun niin että alan itkeä

                                        luoksepääsemättömyyden omaa napanöyhtää

                                        en jaksa enää nykiä

 

Miksi meillä on niin kylmä?

rannikoilla laivat seilaa täysin lastein

                    ihmiset tanssivat tehtaan pillin tai peilipallon mukaan

                    ja tahtoisin mukaan

                                        vaikka kuolemaa ei voi paeta

                                        lämmin hengitys iholla ei kai Suurta Työtäni pysäytä

 

Tulen sinun mantereellesi

ja kutsun sinua, myssypingviini

                    pakkasessa kielet tarttuvat toisiinsa

                    lähdetään täältä tuulien mukaan

                                        ja mennään sinne missä

                                        emme koskaan olleet tarpeeksi kauan

Minä olen Jerusalem

ja tämä on minun temppelini

Puolustus murtuu

ja temppeli tuhotaan

Niin kuin Jojakin 36 vuotta paossa

ehkä jäljellä on enää kaksi

Minutkin armahdetaan

ja saan elämäni loppuun syödä kuninkaan pöydässä

Uudelleen löydetty maa

Kaukaisilta saarilta

Lähes karttojenlehdiltä pudonneilta

Sinut tuotiin minun sardoniseen elämääni

Toit lämmön ja kylmyyden

Tunsin vain sateiden salaisuuden

 

Mitkä tahansa göteborgit

Mitkä tahansa marraskuun yöt

Mitkä tahansa tuulten piiskaamat hahmot rannassa

Etsimässä laivaa joka purjehtii taivaat

Horisontissa kajastaa aamun pehmyttä valoa

 

Kuljen sinun luoksesi

Niin kuin ristin juurelle yhä uudelleen

Ja vaikka itsestäni paljon luulen

Päivä päivältä useammin

Alan nähdä sen, mitä tarvitsen

 

Kaukaisilta saarilta

Lähes syvyyksiin uponneilta

Sinä saavuit minun luokseni, vuokseni

Luoteesta puhalsi jäinen henkäys

Ja koko luomakunta ympärillämme paleli

"Vain urheat soturit putoavat hevosen selästä taistelussa. Polvistuvat pelkurit eivät tiedä mitään putoamisesta." - Monsoon Wedding -