Pisarat napsahtelevat parvekkeen peltiin
Vastapäisillä kaiteilla eri värisiä valokaapeleita
Ja sisällä ihmiset joiden elämää minun ei tarvitse ajatella
Puhelin piippaa jouluntoivotusta - voin avata sen vähän myöhemmin
Olen kai kokonainen nyt juuri näin
Viimeiset päivät kotona - olen kiitollinen jokaisesta jonka sain
Muuttolaatikot vievät kohti uutta josta en vielä tiedä
Olen surullinen tietysti, ja yksin - kuinka ollakaan
Mutta ehkä elämässäni on vielä jotain jäljellä
Minä itse olen vielä jäljellä
En jätä taivaltani tuulien varaan
Mutta ehkä jonain päivänä
Minullakin on jotain minkä menettäminen sattuisi
Enemmän kuin yksinäisyys, enemmän kuin pelko kuolemasta
Elämästä alkamattomasta, surusaatosta suruttomasta
Ehkä näistä vuosista saan sanan
Jonka soisin jokaiselle
Päänsä alas painaneelle
Kyttyräänsä kivunsätein kantavalle
Eivätkä kirkon seinät kaikuisi tyhjyyttä
