"Kun puhuttelen Ruutusotilasta Ruutusotilaaksi, mielessäni tietenkin, tapahtuu kiinnostavia asioita:

Ensiksi: Ruutusotilas lakkaa olemasta se, mikä hän on oikealta, siis viralliselta, nimeltään.
Voin vapaasti puhua Ruutusotilaasta hänen oikealla nimellään, kun muita on läsnä, koska Ruutusotilas ei ole se, mikä hänen nimensä on. 

Toiseksi: Koska Ruutusotilas on Ruutusotilas vain minulle, voin omistaa Ruutusotilaan kokonaan kutsuessani häntä Ruutusotilaaksi.

Kolmanneksi: Voin väittää Ruutusotilaasta mitä tahansa, hänen ominaisuuksistaan, eikä kukaan voi väittää vastaan, koska häntä ei Ruutusotilaana ole olemassa kenellekään muulle kuin minulle."


-P. Saisio-

"Olenko hullu vai haaveilija kuten teosofi Leadbeater? En suostu ajattelemaan niin. Olen kullanetsijä, alkemisti. Etsin jumaluutta kuten antiikin kuvanveistäjät. Mitä kummallista siinä on? Skeptikot ja katkerat vanhat akat pilkkaavat sellaisia kuin minä, mutta heidän kuiva elämänkatsomuksensa on minulle sama kuin kuolema. Tunnenkin enemmän sympatiaa uskovaisia kohtaan. Hekin etsivät jumaluutta Jeesuksesta, Allahista tai mistä lienee, mutta jumaluudelta he toivovat lohtua kärsimyksiinsä, armoa. (...) minä tarvitsen vain tiedon siitä, ettei kaikki ole tässä.
Nyt, kun katson tuota tyttöä, käsitän, että maailmassa on vielä monia ihmeitä, joita kohti kannattaa kurottaa."

-K. Röyhkä-

"Kun pyrimme itsekkyydestä ja ahneudesta epäitsekkyyteen, tilannetta voi verrata siihen, että ottaisimme kellastuneet, rumat kuvat huoneemme seiniltä ja ripustaisimme uusia, kauniita kuvia. Mutta jos tuo huone on vankiselli, olemme kyllä muuttaneet sisustusta ja huone näyttää hiukan paremmalta, mutta kaipaamaamme vapautta emme ole saavuttaneet, vaan olemme edelleen vankeina samassa huoneessa.
(...) Sekä itsekkyys että toive olla epäitsekäs perustuvat pelkoon. Jopa toive olla viisas ja täydellinen perustuu pelkoon. Emme tavoittelisi näitä ihanteita, jos tajuaisimme olevamme jo vapaita."

-Charlotte Joko Beck-

Tetragrammaton

Palaan akateemisesta pöytäjuhlasta vasta aamulla. Ravintola muuttui salakapakaksi. Laulan vielä kotonakin. Mutta herättyäni päässäni takoo Cee Lo Green, mikä ei ole ollenkaan mukavaa.

"Uneni kukkivat värejä, vääristyneitä muistoja, merkillisiä pelon ja kaipauksen hedelmöittämiä kuvia, jotka jaksavat heräämisen jälkeen särkeä iltapäivään saakka. (...)

Unen rajalta poimi kiireesti helmet koriisi; ne sulavat."

                                      -P. Saisio

Syyslämmin

Päättömän linnun rujous hiekkakäytävällä kuin isäni väkisintempovat kasvot.
Punaisessa skootterissa nuoruus ja kesä ja peikkolasten pienet kädet.
Keltaiseen pukeutunut pensas kertoo että lokakuu on jo ovella.

Hiuksensa blondannut nainen suurine aurinkolaseineen ohittaa ylämäessä
nauravan rattaita työntävän äidin.
Mitä on onnellisuus?

Kännykkään puhuva koiranulkoiluttaja muistuttaa ettei ihminen ole yksin
niin kuin liian kovaa ajava moottoripyörämies ympärille rakennetuista linnoista.