Yöllisiä

Lähdin Afrikkaan etsimään merkkejä tulevasta kehityksestä, kaupungistumisesta ja tietoyhteiskunnasta, joiden uskoin valtaavan koko maailman. Toistaiseksi maaseudulla oli hyvin alkeellista. Minkäänlaista käymälää tai edes riukua ei ollut vaan ihmiset paskoivat kuka minnekin. Pihalla kykkiessäni tuli mieleen, että olisin voinut majoittua johonkin isoon kaupunkiin.

Vihreätakkisen isä kuoli. Hänen nimensä olikin Marty eli Matti, vaikka olin oppinut tuntemaan hänet X.nä. Vihreätakkinen ja äitinsä ottivat aika rauhallisesti. Paikalla oli myös kolmenelikymppinen mies, varmaan serkku. Hän kysyi, otanko oluen. Kieltäydyin, mutta kaapissa oli myös punaviiniä, jota ei kukaan juonut ja juustoa. Ne kelpasivat. Keittiön pöytä notkui pulloista. Heidän uskonlahkonsa oli alkoholikielteinen, mutta ilmeisesti kuolemantapauksissa oli perinteenä juoda murhe pois. Miten lapsikaappaus liityi tähän? Oliko vauva serkun ja vaimonsa?  Talossa oleva nainen oli lapsen äiti. Hän meni tolaltaan, kun lasta ei löytynytkään pihalta puupinon vierestä. Naapurin nainen oli käynyt sen ottamassa.

En kai varsinaisesti liittynyt jäseneksi, mutta menin EC:n bänditreeneihin. Vähän pelottavaa ja ulkopuolista, kun olin eri vakaumuksen miehiä. Testailin ainakin mikkejä. Laulaja Wrath ja kitaristi Viktor olivat ilman meikkiä. Treenien jälkeen lyhyt mies -miksaaja tai uudehko rivijäsen- rupesi juttelemaan ja toivoi, että osallistuisin enemmän. Lupasin tulla seuraaviin harjoituksiin. Lähdin ratikalla pois. Ratikkaan tuli jostain tuttu nainen ja istui läheiselle penkille. Juttelu oli vähän varautunutta ja töksähtelevää. Taisimme puhua ainakin Avilan Teresasta. Paksun meikin taakse oli vaikea nähdä. Hän oli menossa Tampereelle, koska asui siellä.

Kuudennessa tai seitsemännessä kerroksessa oli jonkinlainen "fuksiradan" ja yökerhon yhdistelmä, jossa tuli viihdyttyä monena aamuyönä. Rata oli katala, se oli täynnä sähköiskuyllätyksiä, jos ei ollut varovainen. Nyt olimme ratikkanaisen kanssa tutustuneet jo paremmin. Hän ei tarvinnut enää meikkikerrosta ja olimme välittömiä. Emme me kahdestaan olleet, siinä oli pari muutakin kaveria. Nainen oli raskaana. Hän oli lesbo ja tarkoituksella hankkiutunut siunattuun tilaan homoseksuaalin ystävänsä avustuksella. "Oi homokulta" oli kuurapartajoululaulun säveltä muistuttava melodianpätkä, jolla hän kutsui joitakin kavereitaan. Minä taisin olla "poikakulta". Se ei ollut alentavaa vaan hirveän kaverillista. Tuntui, että olen saanut uuden ystävän.

Kun lähdimme rakennuksesta, yö oli jo pitkällä. Alhaalla huomasin, että olin unohtanut kaikki tavarani. Sanoin muille moi ja menin takaisin hissiin. Siellä oli jo siivoojan työvälineet. Pian kaupunki alkaisi heräillä aamuun.

"Ja teitpä minkä teit, viiltää viima vastaan,
ihmishahmot jäätynyttä tulta sylkee vatsastaan.

Kun käsin avatuin tahtoo, toivoo parastaan,
ja viimein erään aamun tullen
saapuu eteen portin, joka johtaa tyhjyyteen."


CMX: Kain

"hei tanssikaa laulakaa

te jotka tiedätte

huomista ei tulekaan,

kun täällä kuolevat nuorina

ne joita jumalat

liikaa rakastaa"

-J.Lehti-

"jos mystiikka-sanasta kuoritaan romantiikan ohut pintakerros, olemme tekemisissä uskonnon ytimen kanssa. Sieltä löytyy pyhän, Jumalan syvän todellisuuden kohtaaminen ihmeenä, mysteerinä ja lahjana. Ei ole mikään yllätys, että nykyihminen etsii mystiikkaa, ja sitä kautta - joskus epätoivoisestikin - mahdollisuutta löytää aukkoja arkitodellisuuteen, reikiä taivaaseen."

-Metropoliitta Ambrosius-

"How soon is now?"

"Kun puhuttelen Ruutusotilasta Ruutusotilaaksi, mielessäni tietenkin, tapahtuu kiinnostavia asioita:

Ensiksi: Ruutusotilas lakkaa olemasta se, mikä hän on oikealta, siis viralliselta, nimeltään.
Voin vapaasti puhua Ruutusotilaasta hänen oikealla nimellään, kun muita on läsnä, koska Ruutusotilas ei ole se, mikä hänen nimensä on. 

Toiseksi: Koska Ruutusotilas on Ruutusotilas vain minulle, voin omistaa Ruutusotilaan kokonaan kutsuessani häntä Ruutusotilaaksi.

Kolmanneksi: Voin väittää Ruutusotilaasta mitä tahansa, hänen ominaisuuksistaan, eikä kukaan voi väittää vastaan, koska häntä ei Ruutusotilaana ole olemassa kenellekään muulle kuin minulle."


-P. Saisio-

"Olenko hullu vai haaveilija kuten teosofi Leadbeater? En suostu ajattelemaan niin. Olen kullanetsijä, alkemisti. Etsin jumaluutta kuten antiikin kuvanveistäjät. Mitä kummallista siinä on? Skeptikot ja katkerat vanhat akat pilkkaavat sellaisia kuin minä, mutta heidän kuiva elämänkatsomuksensa on minulle sama kuin kuolema. Tunnenkin enemmän sympatiaa uskovaisia kohtaan. Hekin etsivät jumaluutta Jeesuksesta, Allahista tai mistä lienee, mutta jumaluudelta he toivovat lohtua kärsimyksiinsä, armoa. (...) minä tarvitsen vain tiedon siitä, ettei kaikki ole tässä.
Nyt, kun katson tuota tyttöä, käsitän, että maailmassa on vielä monia ihmeitä, joita kohti kannattaa kurottaa."

-K. Röyhkä-

"Kun pyrimme itsekkyydestä ja ahneudesta epäitsekkyyteen, tilannetta voi verrata siihen, että ottaisimme kellastuneet, rumat kuvat huoneemme seiniltä ja ripustaisimme uusia, kauniita kuvia. Mutta jos tuo huone on vankiselli, olemme kyllä muuttaneet sisustusta ja huone näyttää hiukan paremmalta, mutta kaipaamaamme vapautta emme ole saavuttaneet, vaan olemme edelleen vankeina samassa huoneessa.
(...) Sekä itsekkyys että toive olla epäitsekäs perustuvat pelkoon. Jopa toive olla viisas ja täydellinen perustuu pelkoon. Emme tavoittelisi näitä ihanteita, jos tajuaisimme olevamme jo vapaita."

-Charlotte Joko Beck-

Tetragrammaton

Palaan akateemisesta pöytäjuhlasta vasta aamulla. Ravintola muuttui salakapakaksi. Laulan vielä kotonakin. Mutta herättyäni päässäni takoo Cee Lo Green, mikä ei ole ollenkaan mukavaa.

"Uneni kukkivat värejä, vääristyneitä muistoja, merkillisiä pelon ja kaipauksen hedelmöittämiä kuvia, jotka jaksavat heräämisen jälkeen särkeä iltapäivään saakka. (...)

Unen rajalta poimi kiireesti helmet koriisi; ne sulavat."

                                      -P. Saisio

Syyslämmin

Päättömän linnun rujous hiekkakäytävällä kuin isäni väkisintempovat kasvot.
Punaisessa skootterissa nuoruus ja kesä ja peikkolasten pienet kädet.
Keltaiseen pukeutunut pensas kertoo että lokakuu on jo ovella.

Hiuksensa blondannut nainen suurine aurinkolaseineen ohittaa ylämäessä
nauravan rattaita työntävän äidin.
Mitä on onnellisuus?

Kännykkään puhuva koiranulkoiluttaja muistuttaa ettei ihminen ole yksin
niin kuin liian kovaa ajava moottoripyörämies ympärille rakennetuista linnoista.

Askeleet

"Destiny, Infinity, Eternity" "Tahtoisin jalat rohkeat, joilla juosta väsymättä yli suurten vuorien" Juoksin yöllä sateessa. Oli pimeää. Ei tullut vastaan ketään. Sitä ennen kirjoitin runon, joka ei ehkä ole kelvoton, koska se on niin aito ettei ihan totta. "Mutta siipeni murtuivat tuulissa maan, käteni väsyivät taistelemaan" Pieni poika ei katsonut koiria vaan sanoi: "Sulla on hieno hattu" ja minä kiitin. Tuulahduksia ovat ne hetket. Minä kirjoitin kirjeen tuntemattomalle ihmiselle. Se tuntui pyynnöltä "armahda ihminen". Vielä on lähellä kesä. Ja kun olen kuollut, se jatkuu.

Mirdja, Sun kanervakankahilles
tahtoisin kyyneltymään
kun ilta on painava panssari
ja aamu kääntää katseensa pois

Päivien rievuissa kosteat kulmat
kääriydyn suruun piilossa maailmalta
sisällä syövät ja tubit
joita ei voi lääkärit hoitaa

Nämä päivät, nämä yöt

Viime viikkoina kaikki on ollut voimakasta ja merkityksellistä kuten ennustinkin. Helppoa se ei ole ollut missään nimessä. Olen kirjoittanut ajatuksistani muistiinpanoja jopa kävellessä. Ne ovat alkaneet esimerkiksi lausein:

"Muutama päivä ennen orientaatioviikkoa tiedekunnasta soitetaan:"
"Häthätää ehtii vähän koiria käyttää, vaihtaa..."
"Haluaisin kirjoittaa kaiken, koska..."
"Pyyhi pois kaikki murheet ja huolet."
"Täällä haisee valkosipuli, sanoo edessäistuja."
"Unessa muutto, joka ei ollut mieluinen, vaikka..."
"Herään hieman ennen herätystä. Päiväkodin lapset kirkuvat korvaan."
"Taas minä lähden, sekavien unien jälkeen askeleet märällä asfaltilla."
"Suru vyöryy, nousee vatsanpohjasta..."
"Makaan futonilla. Avoimesta ikkunasta kuuluu sateen ääni."
"Viikonloppu ollut aika tunkkainen, mutta..."

Minulla ei ole aikomusta julkistaa niitä tässä vaiheessa, ettei joku luulisi liikoja. Julkistetaan vaikka mieluummin, mitä olen kuunnellut:
Summoning: Oath Bound
Enya: A Day Without Rain
Anathema: Eternity
+Sylviania ja Yonaa

Ne sisältävät uljautta, rauhaa, surua, pyhyyttä ja keveitä askelia. En tiedä, kirjoitanko tänne jatkossa paljoakaan. Se ei tunnu enää samalta. Käperryn Inka Nousiainen kainalossa huoneeni nurkkaan kuin kissa uuninpankolle. "Kell' aarre on, se aarteen peittäköön." En halua olla pauhaava koski, vaan liplatteleva puro. Ei niin kovasti menossa jonnekin, vaan sellainen, jonka moni haluaa piirongin reunalle. Kirjoittaminen on vakava asia. Ei voi olla liian epävarma tai varma.

Juhlat

Satumaisen isot juhlat heidän suuressa, erikoisesti koristellussa talossaan. Osa jo lähtee, bileet paranevat. Olen kiinnostunut ihmisten jaloista: Puhun niistä, kosken niihin. Umpihumalassa oleva keski-ikäinen mies haluaa pitää puheen. Sinä rohkaiset, minä ajattelen että hän häpäisee itsensä. Mies vetää solmion väärinpäin kaulaan, astuu eteen ja sanoo mikrofoniin: "Minä olen huono ihminen."

Vauva itkee toisessa huoneessa. Vanhemmat ovat nukahtaneet ja lapsi on huonossa paikassa heidän välissään jalkopäässä. Otan vauvan syliini. Muut eivät ole kiinnostuneita tai pikemminkin eivät uskalla puuttua toisten asioihin. Nostan vauvan seisomaan syliini, leikitän sitä. Se nauraa minulle. Pian sillä tulee kuset ja paskat housuun ja suupielet kääntyvät alaspäin. Se ei kuitenkaan ala itkeä, kun ilveilen sille. Kukaan ei anna vaipanvaihtoapua, joten hoidan homman yksin. Vaipassa on hillitön määrä koiranulosteen näköistä tavaraa. Lapioin sitä lopulta myös käsin, kun kaikki ei mahdu vaippaan. Se ei ole lainkaan inhottavaa.

Herään voimakkaaseen tunteeseen, että haluan oman vauvan, vaikka luulin etten ole erityisen lapsirakas.

Tervetuloa

Barabbaantosi vaihtoi paikkaa. Vanhat tekstit ovat luettavissa osoitteessa http://barabbas80.livejournal.com/